Juhannus on takanapäin...vietettiin sitä perheen kesken mummolassa.Vain vanhin lapsista,joka on jo täysi-ikäinen,puuttui matkasta. Hän on tällä hetkellä ulkomailla opiskelemassa. On sekin kyllä aikamoinen sopeutumiskurssi meille kaikille. Ikävä ja huoli kalvaa jatkuvasti. Taivaan Isän käteen olen kyllä Hänet luovuttanut,mutta kyllä sitä silti huolehtii koko ajan!Onneksi voimme olla sähköpostitse yhteydessä jatkuvasti. Parin kuukauden päästä hän lähtee Malawiin vapaaehtoistyöhön..silloin yhteydenpito saattaa olla vaikeampaa.

..tuosta juhannuksesta..Toivon että tulevatkin juhannuksemme saavat sujua yhtä leppoisissa merkeissä..söimme hyvää ruokaa ja papan remontoima ulkosauna lämmitettiin ensimmäistä kertaa remontin valmistumisen jälkeen...sää oli vaihtelevaa,mutta eipä tuo haitannut..
Jossain vaiheessa mies lähti pihalle käymään ja sieltä tullessaan toi mukanaan pienen kulkukissan pennun,joka oli hortoillut pihamaalla.Raukka oli niin nälkiintynyt ,että luut tuntuivat pelkän nahan ja karvapeitteen läpi.Pentu arveltiin parin viikon ikäiseksi.Laitoimme vauvan tuttelia lautaselle ja siitä pentu latki nälissään.Sitten se käärittiin lämpöiseen pakettiin paidan sisälle.
Mies hoiti kisuvauvaa seuraavan yön ja juhannuspäivänä kisulle löytyi rakastava koti.Sunnuntaina vielä mentiin käväisemään ja kyselemään,miten on "vauvan" kanssa lähtenyt sujumaan...siellä se oli perheen äidin hupparin sisällä nukkumassa..oletettavasti siis happy end tälle pikkuraukalle...pesueen muista pennuista ei sitten voi mennä sanomaan mitään.

Nyt on arki alkanut.Mies on töissä ja minulla on sitä ikävä! Vettä sataa kaatamalla...Taidan keitellä kupposen kahvia,ennenkuin vauva herää..