...Osaanko rakastaa ja onko rakkauteni aitoa vaiko vain pintakiiltoa..mistä tunnistaa aidon rakkauden.
Raamatussa on Korinttolaiskirjeessä lueteltu rakkauden tuntomerkit...sen perusteella ainoastaan Jumalan rakkaus täyttää kriteerit..Minun rakkauteni on vajavaista,haurasta ja itsekästä.Kyselen itseltäni,onko minussa rakkautta ollenkaan.

On vaikeaa joutua katsomaan sisimpänsä syövereihin.Joutua paikalle,jossa näkee varjossa olleet asiat kirkkaassa päivänvalossa.Joutua kohtaamaan omat kipeät kohtansa ,joita ei tiennyt olevankaan tai jotka oli kätkenyt turvallisesti piiloon.Tässä tilanteessa voin turvata Jumalan rakkauteen.Hän on luvannut kantaa yli pimeyden ja vaarojen.Hän on luvannut rakastaa ja Hänen rakkautensa pysyy.Ehkä Hän pikkuhiljaa rakkaudessaan muuttaa minunkin sisintäni,niin että osaisin rakastaa Hänen rakkaudellaan...

Useana päivänä minua on puhutellut Raamatunkohta 1 Kor.13:1 "vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,mutta minulla ei olisi rakkautta,olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen"

Helisevä vaski ja kilisevä kulkunen pitävät kovaa ääntä,mutta niillä ei ole sydäntä eikä niistä löydy lämpöä.Mitä kovempaa ne helisevät,sen rumemmalta kuullostaa.

Rakkaus muuttaa kaiken.Se saa kaiken näyttämään valoisalta ja helpolta.Se antaa kevyet askelet,vaikka polku olisikin raskas kulkea.Rakkaus maalaa maisemat uusilla,raikkailla väreillä ja saa ilman kevyeksi hengittää.

Voiko rakkaus kuolla? Aito rakkaus ei kuole koskaan.Se kulkee mukana,ehkä muotoaan muuttaen mutta koskaan se ei kokonaan kuole.

 "Usko,toivo,rakkaus.Suurin niistä rakkaus"

...Bassoharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja kunhan päästään syksyyn,alan harjoitella ihka oikean bändin kanssa.Saa nähdä mitä siitä tuleekaan...

Kesä lähenee loppuaan eikä minua harmita yhtään.Syksy on ihana vuodenaika...Tämä kesä on ollut siitä erikoinen,että olen enimmäkseen viettänyt aikaani täällä neljän seinän sisällä.Aika on  kulunut kuin huomaamatta. Vähän on samanlainen olo omaa elämääkin miettiessä..Olenko saanut mitään aikaiseksi..kuluuko elämä ohitse ihan huomaamatta..mitä haluaisin vielä saavuttaa...mikä on tärkeintä..

Näitä miettiessä taidan tulla siihen tulokseen,että minulla on kaikki mitä haluankin.Ja sen kaiken olen saanut lahjaksi Taivaalliselta Isältä.Kumpa osaisin niitä lahjoja hoivata kuin kalleinta aarretta.Ainakin yritän ;-)

..ja basso tuotiin erillisenä lähetyksenä ;-)...mahdottoman jykevä paketti..alkoi kyllä hieman naurattaa,kun kaveri joka sen toi,oli lähes saman kokoinen kuin pakettikin.....

Ihanaa päästä musisoimaan!!

 ...sitä bassoa...Kova on kutina päästä soittamaan!Postinkantaja vain kopisteli rappukäytävässä meidän oven ohitse..harmi!Mutta varmaan huomenna sitten... ;-D